Maailmanmatkaajat vol1.

Mä olen periaatteen ihminen. Sanon sen siksi, että mua harmittaa aika vietävästi tällä hetkellä se, että lupailin teille taannoin kirjoittavani ahkerammin tänne. Kuitenkaan en ole oikein pystynyt lupaustani lunastamaan. Nöyrä pahoitteluni. Lupaan, että en lupaa enää mitään. Koitan kuitenkin jatkossa panostaa laatuun niinä kertoina, kun oikeasti pääsen kirjoittamaan ;)

Monet varmaan muistaa kun eräässä blogini ensimmäisissä teksteissäni hieman arvostelin uljasta ammattikuntaani, ihania kolleegoitani, parturi-kampaajia. Nyt koen suurta tarvetta palata tähän aiheeseen ja mulla on siihen pirun hyvä syykin....

Muutamia viikkoja takaperin, sain kunnian osallistua erään tukkuyrityksen järjestämälle huvi (ja koulutus) -matkalle. Reissu oli siis tosiaan tarkoitettu vain ja ainoastaan kampaajille. Olin siis ulkomaan matkalla 80 kampaajan kanssa. Niin, tässä vaiheessa voitte osoittaa myötätuntoanne ja esittää pahoitteluni. (Olen onneksi jo päässyt traumasta yli siinä määrin, että pystyn jakamaan kokemukseni teidän kanssanne!)

No, ensinnäkin matkakohteeseen mentiin luonnollisesti lentäen. Lentoyhtiö oli huomaavaisesti varannut meidän suurehkolle ryhmälle koko lentokoneen takaosan, jotta saamme olla yhdessä ja seurustella keskenämme. Siitähän se ilo sitten irtosikin. Jo heti ensimetreillä kaikille tuli selväksi, ketkä kuuluvat ryhmämme ryyppyremmiin. Ryyppyremmi jaksoi pitää koko lentokoneen hereillä koko yhdeksän tunnin lentomatka ajan. Onhan se tietenkin totta, että päivä lennolla ei kannata nukkuakaan, jotta rytmi ei mene sekaisin!!!

Mutta mutta... Matkanjärjestäjä oli sitten järjestänyt meille pitkin viikkoa kaikenlaista ohjelmaa. Eräänä iltana meille oli järkätty upeat kasaribileet hienolle laivalle. Asiasta oli informoitu etukäteen, koska toiveena oli, että kaikki olisivat hommanneet asiaan kuuluvat teemavaatteet jo kotonta käsin. Me siinä mun kämppiksen kanssa sitten touhuttiin koko alkuilta itsellemme hienot hiukset tötteröineen ja mahtavat tekorusketukset kasarityyliin. Oltiin mielestämme niin naurettavan näköisiä ja ajateltiin, jotta nyt varmasti päästään osallistumaan Paras asu-kisaan. Ainoa mikä pääsi unohtumaan oli se, että tosiaan, mehän olimme kampaajien kanssa reissussa. Ja kyllä, kampaajat ovat aina maineensa veroisia ulkonäköasioissa!!! Meidän ponnistelut illan suhteen alkoivat valua aivan hukkaan, kun aulaan pikkuhiljaa lipui jos minkänäköistä klitteribeibeä pimeässä hohtavine luomiväreineen ja tekokainalokarvoineen. Siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi ja ankeaksi ihmiseksi.

Iso kiitos järkkäreille siitä, että he kuitenkin omasivat loistavan pelisilmän ja parhaan asun voitti nuori kampaajatyttönen, joka oli hyvällä maulla panostanut iltaan kuitenkaan vetämättä aivan överiksi. Sen klitteribeiben ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän ei voittanutkaan edes kolmatta sijaa kisassa. Olihan hän omasta mielestään (ilmeisesti) koko aluksen kaunein ja parhaiten pukeutunein lyyli. Illan hän kruunasi sitten vetämällä niin änkyräkännit, että tyynestä säästäkin huolimatta, olisi voinut luulla laivan olevan isossakin aallokossa. Mutta sitten täytyy muistaa, että mitä voi odottaa kolmekymppiseltä naiselta, joka yrittää näyttää Martina Aitolehdeltä, pukeutuu Hello Kitty -vaatteisiin ja ostaa Victoria´s Secretistä neon pinkin alusvaatteet, joita esittelee koko ryhmälle bussissa.

Mä tahdon kertoa teille lisää tästä ihanasta reissusta, mutta taidan jättää sen sitten siihen seuraavaan tekstiin, olkoot se Maailmanmatkaajat vol2.

Siihen asti moikka ja hyvää ystävänpäivää =) CS