Hattaraa, hattaraa

Mikähän näissä syksyissä on, kun tekee mieli alkaa kirjoittaa... Viime syksynä mä aloitin tän blogin ja kevätpuolella lopetin kirjottamisen. Nyt taas tuntuis toistuvan sama kuvio (tosin keväästä on vaikea mennä sanomaan vielä mitään). Ihmehomma...

Saanko mä kysyä yhtä asiaa..? Teettekö te elämän jokapäiväisiä valintoja intuition mukaan? Esimerkkinä voisin antaan, että jos kampaajan hiukset ovat teidän silmissänne hirveät, voisitteko luottaa omat hiuksenne ihmisen käsiin?Vai pitäisikö se ajatella niin, että koska sen kampaajan hiukset on niin kauheat, niin sillä on pakko olla niin paljon töitä, että se ei vaan ehdi huoltaa omia hiuksiaan? Olenpa joskus kuullut jonkun jopa valinneen kampaajansa sillä perusteella, että kyseisellä henkilöllä on ollut liikkeen rumin tukka. Oletettavasti hän ei sitä itse itselleen kuitenkaan ole tehnyt...
Mun on pakko myöntää, että mä jonkin verran teen valintoja perustuen palvelun tarjoajan ulkonäköön. Mä muun muassa päätin eräs päivä käyttää yhden ompelimon palveluja, koska sattumoisin näin, miten se ompelijatar oli pukeutunut. Toisaalta kerran jätin ostamatta vaatteet, kun nuorille aikuisille suunnatussa vaatekaupassa oli myyjänä tanakka viiskymppinen nainen. Hän esitteli minulle joka ikisen vaatekappaleen, joita liikkeestä löytyi. Ei oikeen myynti tehonnut...
Hemmetti mua hävettäis, jos jollain mun työkaverilla olis ihan kauhea tukka. Aatella, jos joku vielä luulis mun tehneeni sen! APUA!!! Asiakas on kuitenkin mun käyntikortti, oli se sitten maksava asiakas, tai työkaveri. Tänään mä tosin pikkasen säälin mun omia kampaajaystäviäni, jotka jakavat kanssani saman työpaikan... Mun kiharaakin kiharampi hius nimittäin sojotti jokaiseen ilman suuntaa niin hulvattoman villisti, että mä meinasin vahingossa revetä omalle peilikuvalleni kun asiakkaan hiuksia leikatessa ihan vahingossa vilkaisin itseäni peilistä. Täten haluankin pyytää näin virallisesti anteeksi kaikilta niiltä, jotka joutuvat kanssani tekemään työtä. Anteeksi nämä hallitsemattomat kiharat ja "badhairdayt", joita minulla silloin tällöin on!
Toivottavasti en karkoita teiltä asiakkaita!!!

Okei, siitäkin huolimatta että itse en sittenkään ole täydellinen, mä silti jatkan hetken tätä kritisoimista. Oli kampaaja tai ei, miksi joku haluaa itselleen lähinnä puudelia muistuttavan laitoiksen päänsä päälle?!!!????! MIKSI, joku haluaa vaalennetun, permanentilla kärvennetyn tukan, jonka voi sitten kivasti muotovaahdolla vetää koppuraiseksi kiharakasaksi donitsilla takaraivolle "tyttömäiseksi" ponnariksi. Tai vielä parempi, miksi joku haluaa halvan hannelelauri-kopion hiuksiinsa??? Tumma pohja ja vaaleenkeltaiset raidat sellaiseksi hatuksi siihen päälle, awot!

Eräs mun suuresti ihailemani parturi-kampaaja on keksinyt mahtavan sanan kuvaamaan juuri käsittelemiäni kampaaja-ilmiöitä; HATTARA. Hahahaaaaa, mahtava sana!!!Mikäli perustan Eroon hattaroista RY:n, saisinkohan paljon kannatusjäseniä???

;) CS